Taivaanrannan tuumari

Muutos, tuo kaivattu mutta myös kammoksuttu, herättää useimmissa meistä halun saada vastauksen otsikon kysymykseen: miten muutoksen miinakentästä pääsee läpi turvallisesti, ilman että hauras identiteettimme hajoaa tuusan nuuskaksi? Heti alkuun spoileri: Ei mitenkään.  Jos nyt petyit ja tunnet tulleesi klikkiotsikon uhriksi, valinta on sinun: voit joko poistua paikalta ja ravita mieltäsi jollain muulla - tai jatkaa lukemista ja ottaa selvää, onko kyseessä sittenkään klikkiotsikko, vai onko minulla jotain järkevääkin sanottavaa aiheesta. Meihin ihmisiin on jo luolamiesajalla sisäänrakennettu tuntemattoman pelko, ja muutos merkitsee aina ja vääjäämättä astumista kartan valkealle alueelle, josta on mahdoton ennalta tietää, mitä vaaroja siellä piilee ja mihin, jos mihinkään, se johtaa. Juuri siksi me pelkäämme muutosta niin paljon. Jokainen muutos, mieluinenkin, sisältää paljon luopumista, menettämistä ja tuttujen maamerkkien katoamista kartalta. On opeteltava moni asia uudestaan, alettava

Jo pitempään olen jossitellut ajatuksella, että somistaisin somen jo valmiiksi monenkirjavaa kukkaketoa perustamalla blogin. Tämmöinen tutkapallo kun olen, syntyjen syvien pohdiskelu on minulle luontainen ominaisuus, ja kun mietintämyssyssä muhineet mietteensä sanoiksi virkkii ja julki lausuu, onkin pääkopassa taas tilaa uusille tuumattavuuksille. Aihepiirien kirjo tulee olemaan laaja - ja laajenemaan entisestään järjenvalon nopeudella, aivan kuten armas universumimmekin, joten riittäköön tässä vaiheessa sneak peak luonnoslehtiöni otsikkoaihioihin: * Ajan säästäminen: yksi suurimmista aikasyöpöistä jotka tiedän * Varjon vastakohta ei ole valo, vaan pimeys * Miten muutosten miinakentästä pääsee helposti ja nopeasti läpi * 8 tapaa pilata meditaatio Jospa tämä piisaa aperitiiviksi. Torilla, eikun Taivaanrannassa tavataan!